Valtaosa treeniurasta on tullut tehtyä pienillä jaoilla, korkealla tai vähintään korkeahkolla frekvenssillä ja suppeilla liikemäärillä. Voima on spesifiä ja jos haluaa liikuttaa tietyissä liikkeissä mahdollisimman suuria kuormia, kannattaa niitä (ja lieviä, heikkouksia vahvistavia variaatioita) tehdä usein.
Oikeastaan ainoat ei-minimalistiset treenipätkät on selkeitä ylimenokausia kun tulee puhalleltua muniin pidempi pätkä tai joskus harvoin, kun innostuu tekemään hypertrofiahakuisempaa treeniä, mutta ei ne syklit koskaan kauaa kestä.
Parhaan voimakehityksen olen saanut niin, että pyöritän oikeastaan vaan kahta pääliikettä vuorotreenein. Kaksi liikettä per treeni, joista toinen on pääliike ja toinen joko ihan läpsytellen tehty yleisliike balanssi-illuusion vuoksi, tai sit joku pääliikettä suoremmin tukeva pelleily.
IMO puhtaasti lihasmassaan tähtäävässä harjoittelussa liikepankkia on järkevä pitää vähän laajempana, mutta ei niissäkään hommissa lihoja tarvi/kannata hinkata miljoonalla eri haistapaskanylkytyksellä kaikista mahdollisista kulmista mitä mieleen tulee.
Noin yleisesti liian laaja liikemäärä edellyttää joko typerän harvaa frekvenssiä, että kaikesta siitä (suurimmilta osin turhasta roskaduunista) palautuu, tai vastavuoroisesti korkeammalla frekvenssillä operoidessa liikkeitä joutuu ripottelemaan eri treeneihin niin, että samat variaatiot tulee liian harvoin työn alle jotta niissä vois saada hyvää, mitattavissaolevaa kehitystä, koska liikekohtaista työmäärää ei yksinkertaisesti kerry riittävästi järkevillä aikaväleillä.
Liian suuren liikepaletin ja liian laajan liikesuuntapanostuksen kanssa pelaaminen aiheuttaa myös monesti sitä, että oikein missään liikkeessä ei tahdo kehittyä sen takia, että ohjelmoinnin näennäinen runsaus kääntyy itseään vastaan. Esim. jokainen paljon penkkiä kilotavoitteellisesti veivannut kaveri tietää, että sillon ei paljon kannata pystäreitä pukkailla, tai ei kulje kohta kumpikaan, koska penkki ja pystäri ei tietyn pisteen jälkeen tue, vaan pelkästään syö toisiaan. Sama sääntö pätee punnerrusliikkeiden ulkopuolellakin, no shit. Ongelma on hyvin helppo ratkaista tekemällä edes jonkinlaisia priorisaatiojaksoja, joiden aikana jotkut liikkeet/liikesuunnat otetaan isomman panostuksen alle ja loput menee takapenkille ylläpidolle, mutta ei nyt saatana mennä taas siihen.
Kolmas vaihtoehto isolla liikemäärä pelailuun on tehdä korkeammalla frekvenssillä useita liikkeitä, mutta pitää liikekohtainen volyymi todella pienenä (1-2 työsarjaa). Tämän lähestymistavan näkisin kuitenkin enemmänkin ylläpitävään harjoitteluun sopivana, koska en tässäkään tapauksessa usko liikekohtaisen työmäärän nousevan riittäväksi jotta edellytykset uudelle kehitykselle täyttyisi, ainakaan natikkana. On myös ihan perseestä ottaa liikekohtaisia lämmittelyjä, jos niitä liikkeitä on ihan vitun monta yhteen jumppaan. Itellä on tapana tehdä vähintään 1-3 kontrollisarjaa pienillekin vitkutuksille, niin kyllä menis maku aika äkkiä. Joku toinen voi toki tykätä.
Laajaa liikemäärä vastaan vois argumentoida myöskin siltä kantilta, että on vaikeampaa pitää tekniikka konsistenttina jos a) liikkeitä treeniä kohden on ihan vitusti b) spesifit liikkeet on ajossa pahimmillaan muutaman viikon välein tai c) viikkotason* liikekohtainen työmäärä on ihan vitun alhainen (vaikka peruspunttiliikkeet motorisilta vaatimuksiltaan naurettavan helppoa tasoa onkin).
*treenikiertoja voi toki mitata ihan senmittasissa sykleissä kun tykkää, viikko oli tässä kohtaa vaan esimerkki.
En yritä sanoa että olisin sen enempää oikeassa kuin väärässäkään ja eri mieltä saa olla, mutta tässä joitain omia kokemuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen.
