Raihnaisten vanhusten terveystreenit: Kun tulee aika luovuttaa massan ja voiman kerääminen

Mutant Master

Jäsen
Viestejä
217
Tuli tällainen artikkeli vastaan T-nationilla : https://www.t-nation.com/training/news-bodybuilding-longevity-workout/
Eli pohdintaa mitä tehdä kun enimmät lihasmassat ja voimat on jo saavutettu, ei ole enää kilpatavoitteita ja on aika luovuttaa bodauksen ja voimailun suhteen viestikapula nuoremmille. Varmaan monelle tälläkin palstalla on tämä realiteetti tullut vastaan, itsellä hyvinkin pian: Ikää 37 v ja arvioisin että korkeintaan 5 kiloa natumaksiin :D
Aiotteko muuttaa treenityyliä radikaalisti kun ikää tulee? Monihan joutuu tahtomattaankin jättämään joitain liikkeitä tai ainakin kovimpia voimabodausrykäisyjä pois erilaisten vammojen takia. Itse ajattelin että yksi pieni massakausi vielä ja sitten vaan välimeren tyyppinen terveellinen ruokavalio makroja laskematta ja monipuolista vähävoluumista punttia ja paljon lisää cardiota... No saapa nähdä!
Mietteitä?
 

Ramskis

Jäsen
Viestejä
29
Mulla nyt on vuosia reilusti jäljellä, mut olishan se hyvä, et sen verran viittis vanhempana treenata, et sais kunnon jotakuinkin ylläpidettyä. Semmonen oikeasti tavoitteellinen bodailu sitten vaikka +40v natikkana ilman kisatavoitteita reilu 20 treenivuodella olis ihan ajanhukkaa
 

Bronson

Jäsen
Viestejä
453
Tää on kyllä aiheena erittäin kiinnostava. Mähän oon vasta 31-vuotias märkäkorva ja elän just nyt parhaita vuosiani voimailun suhteen, mutta ei tätä ikuisesti jatku ja varkain se vanhuus onkin arkea.

Ite en usko, että natuna tarvii olla huolissaan liioista, kroppaa turhaan rasittavista lihaskiloista, kun ei niitä ihan oikeasti paljoa tuu vaikka olis kuinka lahjakas ja kyllä ne vähätkin sieltä pois karisee kun ikää siunaantuu, siis oletuksella ettei aleta millekään omatoimiselle, korotetulle korvaushoidolle. En ole alkamassa.

Kun mittari lähenee neljääkymppiä, aattelin viimeistään siinä kohtaa raapia liiat läskit vittuun ja pysyä jossain <15 rasvoissa loppuelämäni. Tällä hetkellä ylläpidän 140 kilon valasmaista figuuriani, jotta olisin natikkana mahdollisimman vahva, mutta realistisesti hyviä kehitysvuosia ei enää mahdottomasti oo.

Kokemuksesta tiedän, että kehonpainon pudottaminen radikaalistikin on helppoa ja sallii sellasen ”normaalin” tavan ruokailla, vaikka aineenvaihdunta koko ajan hidastuukin, varsinkin kun lopputavoite ei oo olla perse säikeillä, vaan semmonen perusterve ja monipuolisesti toiminnallinen niin pitkään kuin mahdollista.

Lautasmalli muuttuu mitä luultavimmin kasvispainotteisempaan suuntaan ja jätän prosessoituja viljoja pois (jälkimmäinen on jo aloitettu). Kasvissyönnistä mulla onkin jo menneisyydestä muutaman vuoden kokemus, eli sekään ei uutuudenjänskätä.

Kehonpainon laskemisella on valtavasti terveysvaikutuksia, näkyvimpänä nyt tuki-ja liikuntaelinsairaudet, mutta myös huomattavasti vähentynyt riski sairastua monenkirjaviin sairauksiin: Kakkostyypin diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, dementia, astma, uniapnea, sapen ja haiman sairaudet, kihti ja aika rimpsu erilaisia syöpäsairauksia ja varmaan paljon muutakin, mikä ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Sen takia pidän tätä yhtenä olennaisimmista jutuista, joihin teen pikkuhiljaa muutoksia.

Noin muuten oon nyt jo vähän etujalkaan lisäilly aerobista liikuntaa viikkorutiiniin ja todennäköisesti nostan sen määrän progressiivisesti vuosien aikana tasolle, joka on vaivaton pitää yllä vittuuntumatta. 10-15k askelta päivittäin on tämän hetken määrä, tosin välillä mennään reilusti ylikin jos on isompi työprojekti päällä.

Mitä tulee punttitreeneihin, niin ne vetänen aika fiilispohjalta. Hylkään viikonpäiviin sidotut treeniohjelmat täysin ja aion ottaa ilon irti kehittymällä semmosissa jutuissa, jotka kultavuosinani jätin paitsioon. Eihän se mitään oikeeta progressiota siinä mielessä oo, että nuorempana olis varmasti pystyny parempaan jos ois ryhtynyt, mutta mitä väliä jos se motivoi.

Ikääntymistä yleisesti miettiessä oon kyllä helvetin onnellinen, että en oo koskaan koskenut douppeihin. Tuntuis jotenkin kylmäävältä, että olis poltellu kynttilää molemmista päistä ihan vaan sen takia, että voi hetkellisesti olla iso ja vahva. En mä väitä eläneeni aurinkoenergiaa ravintonaan käyttävän terveysintoilijan tavoin ja paljon olis elintavoissa tälläkin hetkellä korjattavaa, mutta sentään yhdet myrkyt on jääny kokonaan väliin.

Alkoholinkäytön lopetin jo noin vuosikymmen sitten ja vältyin onneksi kaikelta tutkittavissaolevalta damagelta sen suhteen, vaikka kippasinkin kunnolla jo nuorena, eli moninkertaisesti sen määrän, mitä saunakalja ja kolme kertaa vuoteen perseet-jengi saa elimistöönsä koko aikuiselämänsä aikana.

Olikohan mulla tähän keskusteluun jotain muuta tällä erää, ei varmaan. Sen vielä sanon, että mua ei missään määrin ahdista, vituta tai pelota vanheneminen ja sen merkit. Länsimaiselle ihmiselle tuntuu olevan pääsääntöisesti vitunmoinen hysterian aihe, kun tukka harvenee, painovoima löytää rintavarustuksen, rypyt syvenee ja puntilla ei tanko enää nouse samaan malliin. Vittu se on luonnollista, kannattaa oppia syleilemään sitä ja samalla arvostamaan uusia tasoja, joita kertyvät vuodet elämään tuo mukanaan. Mä olin kymmenen vuotta sitten ihan vitun typerä nulikka ja varmaan kymmenen vuoden päästä oon enemmän tai vähemmän samaa mieltä nykyisestä itsestäni, eikä siinä vertailussa paljon kiinnosta, jos penatulos on saman prosessin aikana laskenut. Onhan se varmasti omalla tavallaan raskasta olla enemmän tai vähemmän kipee vanhus (>70-vuotias), mutta toisaalta tutkitusti vanhimmat ihmiset on pääsääntöisesti onnellisimpia ja elämäänsä tyytyväisimpiä. On ainakin jotain, mitä odottaa, siis täysharmaiden viiksien lisäksi.
 

Pieru

Jäsen
Viestejä
577
Todennäköisesti treenaan suht samalla tavalla, mutta ne liikkeet joissa koitan kehittyä, tulee muuttumaan. Esim jos nyt on isot liikkeet keskiössä, voi olla että alan vanhemmalla iällä treenaamaan vaikka pn liikkeitä.

Puntti tulee kyllä varmaan aina pysymään elämässä mukana. Sen verran huonoja jaksoja itellä ollut "uran" aikana, että on tässä jo nähty ettei se kehitys ole kaikki kaikessa. Oonkin aina sanonut omille valmentaville, että sitten kun kehitys sakkaa, siinä katsotaan kuka oikeasti tykkää siitä reenaamisesta. Ilo kaikkeen harrastamiseen pitäisi miusta tulla tekemisen ilon kautta, eikä niinkään tuloksien. Jos vain tulokset motivoi, silloin ne harrastukset herkästi jää, tai kuten puntilla, turvaudutaan esim doping aineisiin.

Treenaaminen best!

Ja mitä tulee itse vanhenemiseen, ei se ole ikinä ahdistanut / mietityttänyt. Ainut mitä oon ootellu /pelännyt et millonhan sitä "aikuistuisi" mutta se tulee sitten joskus jos tulee. Sais kyllä olla tulematta 🤣
 

Pietari

Jäsen
Viestejä
205
Nyt 47 vuotiaana uskon että vieläkin voi hyvin kehittyä.
Ja varmasti jos haluaisin keskittyä pelkästään urheiluun, voisin varmasti parantaa tuloksia vielä paljonkin.

On monia asioita jotka vaikuttavat treenaamisen ja kehittymiseen (lepo, ravinto, stressi jne), asioita joita parantamalla voittaa sen minkä ikääntymisen takia mahdollisesti häviää.

Eniten kehittymistäni hidastanee mukavuudenhalu ja se tosiasia ettei urheilu ole elämäni tärkein asia.
Itse varmaan kisaan vielä pitkään jos terveyttä ja ikää suodaan.
Masters urheilu on nykyisin kovassa nosteessa ja tiedän voimanostosta ja painonnostostosta monta kaveria, jotka nyt masters ikäisenä nostavat ennätyksiänsä.

Höpö höpö juttuja noi ettei voisi kehittyä+40 vuotiaana.
 

Panzerschwein

Jäsen
Viestejä
71
Tässä on nyt jo havaittavissa, etten jaksa enää kovaintensiteettistä treeniä niin paljoa kuin vielä pari vuotta sitten. Eli 4-6 judo- tai bjj / lukkopainitreeniä, 3 punttitreeniä ja 1-3 kuormittavuudeltaan vaihtelevaa aerobisempaa treeniä alkavat jo verottaa tosi paljon jatkuvasti tehtyinä. Ikää on kuukauden päästä 36 vuotta. Koronaa ennen parhaina viikkoina tuli vielä 6-7 kamppailutreeniä viikossa ja muut treenit vielä päälle.

Päällehän se vaatii työtä hyväksyä, että voi olla kohtalaisessa kunnossa, vaikka treenaisikin yhteensä alle 10 kertaa viikkoon.
 

karstizz

Jäsen
Viestejä
124
Jos ei oo mikään huippu-urheilija niin tuskin on vielä 40 vuotiaana kaikkea potentiaalia ulosmitattu, eli kehittymisen varaa on. Miten se kehitys sitten ulosmitataan on täysin kiinni yksilöstä ja tavoitteista, omalla kohdalla ainaki tajusin että en oo vaan treenannut tarpeeks ja oli pakko katsoa peiliin, ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä joka päivä hiihtoladulle.. okei no voimatasot on välillä tippunu vitusti eikä ne oo ikinä kauheen kovat ollutkaa mut pitää jotenki vaan jaksottaa ne treenikaudet sillai et välillä pumppailua ja välillä maksimeita yms. Lisäks jotkut on puhunu että painonnostossa 40 vuotiaana rupee jo nopeusominaisuudet heikkenee, mutta kun ei oo vielä ees päässy sille tasolle että oikeasti olis natumaksimikaan tullut vastaan niin ihan hyvin voi niitäki kehittää.
 

Pietari

Jäsen
Viestejä
205

Tässä hyvä infopaketti käsitellyistä asiasta, kannattaa lukea ajatuksella 😉
 

Pieru

Jäsen
Viestejä
577
Pitää myös muistaa että tässä on paljon muitakin vaikuttaja kun ikä. Joku on treenannut 15 vuotiaasta kovaa ja järkevästi, niin varmasti semmoisella yksilöllä se ikääntyminen vaikuttaa rajummin kehitykseen. Ei vaan enää ole rahkeita kehittyä. Myös kun treenaat pitempään, vammoja kerkeää tulla enemmän, niin nuokin vaikuttaa kehitykseen, joten mitä enempi ikää, voi se kehiys sakata jo tuotakin kautta.

Näistä syistä en itsekkään vetäisi mitään rajoja suuntaan tai toiseen. Voi olla että joku ei kehity enää 35 vuotiaana, toinen voi kehittyä vaikka 50 vuotiaaksi asti. Fakta on kuitenkin se, että ikä tekee JOSSAIN vaiheessa tehtävänsä, mutta kuten sanottu, en laittaisi missään nimessä mitään tarkkoja määritelmiä tuolle.
 

Ramskis

Jäsen
Viestejä
29
Pitää myös muistaa että tässä on paljon muitakin vaikuttaja kun ikä. Joku on treenannut 15 vuotiaasta kovaa ja järkevästi, niin varmasti semmoisella yksilöllä se ikääntyminen vaikuttaa rajummin kehitykseen. Ei vaan enää ole rahkeita kehittyä. Myös kun treenaat pitempään, vammoja kerkeää tulla enemmän, niin nuokin vaikuttaa kehitykseen, joten mitä enempi ikää, voi se kehiys sakata jo tuotakin kautta.

Näistä syistä en itsekkään vetäisi mitään rajoja suuntaan tai toiseen. Voi olla että joku ei kehity enää 35 vuotiaana, toinen voi kehittyä vaikka 50 vuotiaaksi asti. Fakta on kuitenkin se, että ikä tekee JOSSAIN vaiheessa tehtävänsä, mutta kuten sanottu, en laittaisi missään nimessä mitään tarkkoja määritelmiä tuolle.
Joo ei se ikä pitäis olla mikään este, enemmänkin se, että siellä 40v voi olla jo sen verran treenivuosia takana, että suurin osa kehityksestä on jo ulosmitattu. Toki jos vaikka 20 vuoden puuhastelun jälkeen tuleekin joku nousu kehityksessä, niin voikin miettiä että missähän mentiin aikanaan pieleen
 

Pieru

Jäsen
Viestejä
577
Joo ei se ikä pitäis olla mikään este, enemmänkin se, että siellä 40v voi olla jo sen verran treenivuosia takana, että suurin osa kehityksestä on jo ulosmitattu. Toki jos vaikka 20 vuoden puuhastelun jälkeen tuleekin joku nousu kehityksessä, niin voikin miettiä että missähän mentiin aikanaan pieleen

Joo kyllä jos on käynyt salilla 15 vuotta 1-2 x vko ja sitten alkaa vanhemmalla iällä treenaamaan "tosissaan", niin aivan 100% varmasti saa kehitystä! (y) Tästä syystä itekkin kannustan vähän vanhempia ihmisiä salille, ei se ikä ole mikään este aloittaa ja olla vaikka vähän vanhemmalla iällä elämänsä kunnossa.
 

Mutant Master

Jäsen
Viestejä
217
Minusta pointtina ei ole varsinaisesti voiko kehittyä, vaan se hyöty/haittasuhde joka heikkenee vuosi vuodelta lopulta aika olemattomaksi. Saat näkymättömän määrän lihasmassaa tai 5kg lisää yhteistulokseen vuodessa - samalla keräät läskiä ja jauhat nivelesi ja jänteesi tohjoksi ja elät tylsää kurinalaista elämää. Syöt epäterveellisen paljon lihaa ja hiilareita, kasviksetkin jää vähemmälle kun et jaksa niitä enää riisin ja makaronivuorien päälle syödä. Samalla aerobinen kunto jää unholaan kun et saa sitä enää tehtyä kehitykseen vaadittavan punttitreenin määrän takia.
 

Pieru

Jäsen
Viestejä
577
Minusta pointtina ei ole varsinaisesti voiko kehittyä, vaan se hyöty/haittasuhde joka heikkenee vuosi vuodelta lopulta aika olemattomaksi. Saat näkymättömän määrän lihasmassaa tai 5kg lisää yhteistulokseen vuodessa - samalla keräät läskiä ja jauhat nivelesi ja jänteesi tohjoksi ja elät tylsää kurinalaista elämää. Syöt epäterveellisen paljon lihaa ja hiilareita, kasviksetkin jää vähemmälle kun et jaksa niitä enää riisin ja makaronivuorien päälle syödä. Samalla aerobinen kunto jää unholaan kun et saa sitä enää tehtyä kehitykseen vaadittavan punttitreenin määrän takia.

Niin tämä on sitten aika pitkälti mieltymyksistä kiinni. Eihän monessa asiassa ole mitään järkeä, ovat riski alttiita juttuja, mutta ihmiset silti niitä tekevät. Jos tavoite on mahdollisimman pitkä ja terve elämä, sitten ehdottomasti kova puntti (tai mikä muu tahansa kova urheilu) pois, ruokavalio kuntoon, paino normaaliin, päihteet pois jne jne.

Ihmisellä on kuitenkin vaan se yksi elämä, niin parempi se on viettää tekemällä semmoisia asioita mistä nauttii. Jos alkaa miettimään jatkuvasti näitä hyöty/haitta suhteita, metsään mennään. Muistaa myös sen että vaikka mikään urheilu ei kovalla tasolla ole mitään terveysliikuntaa, voi sitäkin tehdä järkevästi. Riskejä ei pääse ikinä kuitenkaan karkuun. Voi olla että ite kun nousen tästä paskapöntöltä ylös, laadun ja lyön pääni pesukoneeseen. Voi olla että nostan punttia vielä 20v ilman mitään ongelmia, voi olla että nostan tänään itseni paskaksi. Voi olla että syön miten syön lopun elämääni ilman ongelmia, voi olla että kuukauden päästä joutuu tekemään ruokavlioon muutoksia.

Itelle ainakin puntti on niin rakas harrastus, että treenaan just niin mikä hyvälle tuntuu, enkä mieti miten nyt kannattaisi treenaa kun kehitys alkaa olla hidasta / todella minimaalista.
 

Mutant Master

Jäsen
Viestejä
217
Samapa se tässä meikällä, koitan vaan puhua itselleni järkeä koska olo ja ulkonäkö ois varmasti parempi kevyemmässä ja atleettisemmassa ETERNAL WARRIOR NINJA kondiksessa :D
 

Pertti

Jäsen
Viestejä
21
Ite olen reenaillut puntti reeniä 28v ja ikää 45.
Nykyään en enää reenaa ihan niin kovaa kuten nuorempana, enkä enää tee näitä raskaita vittumaisia liikkeitä kuten vapaa kyykky tai mave ja penkkiä ei olkapäät ole enää kestänyt tehdä vuosiin.
Ehkä reeni on myös muuttunut paljon fiksummaksi ja koitan tehdä puhtaasti sillä lihaksilla mikä reeni vuorossa, reeni muuttunut enempi body tyyliseksi eikä enää hae sitä voimaa eikä yritäkään reenata samoilla painoilla joilla ennen.
Ja teen liikkeitä joita tykkään tehdä enkä väkisin tee jotain mistä en tykkää.
 

Mutant Master

Jäsen
Viestejä
217
Ite olen reenaillut puntti reeniä 28v ja ikää 45.
Nykyään en enää reenaa ihan niin kovaa kuten nuorempana, enkä enää tee näitä raskaita vittumaisia liikkeitä kuten vapaa kyykky tai mave ja penkkiä ei olkapäät ole enää kestänyt tehdä vuosiin.
Ehkä reeni on myös muuttunut paljon fiksummaksi ja koitan tehdä puhtaasti sillä lihaksilla mikä reeni vuorossa, reeni muuttunut enempi body tyyliseksi eikä enää hae sitä voimaa eikä yritäkään reenata samoilla painoilla joilla ennen.
Ja teen liikkeitä joita tykkään tehdä enkä väkisin tee jotain mistä en tykkää.
En oo muuten nähnyt ehkä ikinä salilla kenenkään yli 50v miehen kyykkäävän! Tai treenaavan jalkoja kovaa muutenkaan. Käynkin tosin ihan tavis ketjusaleilla, voima ja bodypiireissä varmasti asia on eri.
 

tunkki

Jäsen
Viestejä
91
En oo muuten nähnyt ehkä ikinä salilla kenenkään yli 50v miehen kyykkäävän! Tai treenaavan jalkoja kovaa muutenkaan. Käynkin tosin ihan tavis ketjusaleilla, voima ja bodypiireissä varmasti asia on eri.
Reenailin aikoinaan muutaman vuoden voimailuseuran salilla ja siellä oli sellainen vakkariporukka 50-70v miehiä, jotka todellakin kyykkäs. Kyykkypaikat saatto olla helposti 2-3 tuntia varattuna, kun vanhat sonnit alko hommiin :D
 

Bronson

Jäsen
Viestejä
453
Reenailin aikoinaan muutaman vuoden voimailuseuran salilla ja siellä oli sellainen vakkariporukka 50-70v miehiä, jotka todellakin kyykkäs. Kyykkypaikat saatto olla helposti 2-3 tuntia varattuna, kun vanhat sonnit alko hommiin :D
Lielahden Go-Go:lla kävi kans joskus aikanaan ukkoporukka kyykkimässä. Keski-ikä arviolta 50 ja rapiat. Sinne räkille ne köpötteli aina kellontarkasti samaan aikaan samana päivänä, kyykki pari-kolme tuntia ja lähti kotiin. Tangossa oli muuten melko läski nippu 20-ja 25-kiloisia levyjä.
 

Bronson

Jäsen
Viestejä
453
Höpö höpö juttuja noi ettei voisi kehittyä+40 vuotiaana.
Onhan tämä tiettyyn pisteeseen asti totta.

Jos nyt 15-vuotiaasta kollista asti on jauhanu hartaalla pieteetillä penkkiä, vetoa ja kyykkyä 25+ vuotta, niin tuskin natuna enää mitään kovin ihmeellistä parannusta ko. liikkeisiin tulee, kun neljänkympin rajapyykki ylittyy. Toki niitäkin sällejä löytyy, jotka tossa iässä ja tolla treenitaustalla tekee sitkeästi sitä 2,5 kilon parannusta vuoteen päälle nelikymppisenäkin, mut harvemmassa alkaa olemaan mitä lähempänä ikä on sitä maagista puolta vuosisataa.

Ite uskon, että voisin kehittyä hyvin voimailijana pitkälle yli nelikymppiseksikin, kun aloin kuitenkin pelaamaan punttien kanssa vasta 23-vuotiaana ja suuren osan ajasta vähintään joku iso liike/lihasryhmä on ollu enemmän tai vähemmän ylläpidolla, joko puhtaasti sen takia kun ei oo napannu veivata, tai sit on ollu osatelakalla vammojen (useimmiten ei salilla hankittujen sellaisten) takia.

Mitään tiukkaa takarajaa iän puolesta kehitykselle ei ole, mutta kyllä aika jokaisen jossain kohtaa kiinni saa. Joillain nuorena harrastuksen aloittaneilla ja siinä kovalle tasolle päässeillä se jarrutteluvaihe löytyy jo siinä kohtaa kun ikä alkaa kolmosella, kuuskymppisenä liikunnan riemun löytäneillä se loiva alamäki saattaa alkaa vasta pitkällä vanhuudessa.
 

Rautaveli

Jäsen
Viestejä
431
Mie luin kauan sitten jostain, että kehittyä voi kuuskymppiseks saakka, ja
sillä ohjenuoralla tässä on menty.
Kaikki raskaat liikkeet (yli 70% maksimista, noin) on nyt poissa repertuaarista, kun vammat rajoittavat tekemistä ja en halua särkyä lisää. Huomenna leikataan taas olkapää, btw.

Teen lähes kaiken koneilla tätä nykyä ja tavoitteet ovat puhtaasti ulkonäöllisiä.

On se jumppa ihan kivaa näin mummoikäisenäkin, että älkää nuoremmat olko suotta huolissanne.😄
 
Ylös